Kotoisaa elämää

Olen kasvattanut tänä kesänä puutarhapalstallani sekä pensaspapuja että härkäpapuja, ja tietenkin vaikka mitä muuta. Papujahan ei voi syödä sellaisenaan kuten herneitä vaan ne pitää aina esikäsitellä keittämällä. Pensaspavut olen keittänyt sellaisenaan kokonaisena, mutta härkäpavut sen sijaan avataan kuoresta ja käsittelyyn otetaan vaan konkreettiset pavut. Härkäpapuja toki voi ihan pienenä syödä kokonaisenakin, mutta minä olen kerännyt niitä vain iso kokoisina. Joltain nettisivulta (en nyt enää muista mistä) luin, että härkäpavut pitäisi vielä kuoria keittämisen jälkeen. Mutta epäilen tuon blogin kirjoittajan tietämystä. Hän on varmaan ymmärtänyt väärin sen kuorimisen. Minä en ainakaan ole huomannut, että keittämisen jälkeen härkäpavussa vielä olisi jotakin epämiellyttävää kuorta. Sekä härkäpapuja että pensaspapuja pitää keittää 10 minuuttia. Sen jälkeen niistä voi tehdä maittavaa ruokaa tai ne voi säilöä pakastimeen. Pitääkin jakaa teidän kanssanne myöhemmin muutama hyvä ...

Hei, me säilötään taas. Meidän puutarhapalsta tuottaa satoa niin paljon, että kohta hukutaan siihen. Maustekurkkuja taitaa olla 8 kiloa jääkaapissa odottamassa valmistumista. Yhtään en tiedä millä reseptillä mies ne on tehnyt, minä olen maustekurkkujen osalta osallistunut vain kurkkujen, valkosipulin ja chilin pilkkomiseen. Olen viimeisen kuukauden käytännössä syönyt kasviksia. Lähtökohtaisesti en ole mikään kasvisruoan ystävä, mutta itse kasvatetut kasvikset tuntuvat maistuvan paljon paremmalta. Lisukkeeksi laitan välillä kalaa. Lihaa olen syönyt todella harvakseltaan. Jännä miten helppoa on ollut olla ilman lihaa. Olen aina mielessäni ajatellut, että en pystyisi luopumaan lihasta.

Meidän elämä on tällä hetkellä täynnä yhtä säilöntää. Yritän saada kaiken mahdollisen puutarhapalstalla kasvavan säilöön talvea varten. Alla olevassa kuvassa on etikkapunajuuria. Olen myös keittänyt litra kaupalla mehua. Ensimmäinen satsi oli valkoherukkaa, jossa oli mukana pieni määrä sekä mansikkaa että vadelmaa. Maku oli niin hyvä, etten laittanut edes sokeria joukkoon. Vähän nolottaa myöntää, että keitin ensimmäistä kertaa ikinä mehua. Ja ikää on kohta 50 vuotta. Seuraavana oli vuorossa raparperi. Tästäkin tuli kivan vaaleanpunaista. Maku yllätti minut. Suhtauduin nimittäin ajatukseen aika skeptisesti. Raparperimehuun laitoin aika reilusti sokeria. Neljä litraa raparperimehua kului todella nopeasti ja olenkin tehnyt vielä toisen annoksen. Jälkimmäisessä mehussa mukana makuna on vähän inkivääriä ja sitruunaa. Vähän harmitti, että meidän lähikaupassa ei ollut myytävänä kivannäköisiä pulloja. Löysin kuitenkin tällaisia litran muovipulloja jotka soveltuvat pakastamiseen....