Kotoisaa elämää

Olen niin kyllästynyt tähän talveen. Viime kesä oli aivan mahtava. Oikea unelmakesä. Ajattelin silloin, että noin upean kesän jälkeen yhden talven kestää valittamatta. Mutta en vaan kestä. Tällä hetkellä ulkona on niin liukasta, että siellä ei pysty kävelemään kunnolla. Lenkit koiran kanssa on ihan tuskaa. Etenkin kun satun omistamaan vetoinnokkaan koiran. Se kieltämättä pitäisi saada kitkettyä pois meidän Vililtä. Saisi jo tulla kevät, jotta pääsisi puutarhapalstalle. Ollaan puolison kanssa käyty nyt kahtena viikonloppuna syömässä ulkona. Harvoin on tullut käytyä peräkkäisinä viikonloppuina, mutta aivan ihanaa kun ei itse tarvitse tehdä ruokaa. Tänä viikonloppuna oltiin Casa Largossa, joka oli todella miellyttävä kokemus. En ollut siellä aikaisemmin syönyt. Edellisenä viikonloppuna käytiin Mayassa, joka onkin entuudestaan tuttu paikka. 

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni. Piirrän pahviin sydämen, kauniin, herkän, punaisen. Sulle ystäväni annan sen kera halauksen lämpöisen.

Jännä juttu, jännitys ennen syöpätsekkausta ilmestyi vasta edellisenä iltana. Yleensä olen hermoillut asian kanssa useamman viikon ajan. Ehkä siihen vähän vaikutti se, että oli jännitettävää noissa paksuneulanäytteen tuloksissa. Olin siis tiistaina papa-kontrollissa. Tällä kertaa oli enää hoitajan käynti. Tähän asti mukana on aina ollut lääkäri. Nyt jos tulokset ovat hyvät, en ole enää erikoissairaanhoidon piirissä. Hoitaja kuitenkin sanoi, etten missään nimessä voi odottaa kutsua 50v joukkoseulontoihin asti. Eli noin kahden vuoden päästä on joka tapauksessa käytävä papa-kontrollissa. Tuloksia pitää odottaa 4-6 viikkoa. Tämä viikko on onkin ollut lääkäripainotteinen. Perjantaina kävin näyttämässä kirurgille tuota rinnan pattia. Ei kuulemma ole vielä tarvetta leikata. Mutta tämänkin suhteen tulee nyt seuranta. Pattia kuulemma pitää kerran vuodessa käydä näyttämässä lääkärille ja sitten kun se kasvaa riittävän suureksi niin on leikkaus. Uudet silmälasit kävin hakemassa keski