Paksuneulanäytteessä
Minulta leikattiin hyvälaatuinen kasvain toisesta rinnasta joitakin vuosia sitten. Rinnassa on pieni parin sentin arpi, mitään muuta siitä ei huomaa. Arpi on kivasti lähes kainalon sisällä. Nyt syksyn mittaan tuo rinta alkoi ihmeellisesti kipeytyä. Kävin omalla terveysasemalla puhumassa asiasta kuukausi sitten. Silloin lääkäri oli sitä mieltä, että ei ole syytä huoleen. Pyysi kuitenkin palaamaan asiaan vuoden vaihteen jälkeen jos kipuilu vielä jatkuu.
No eipä ne kivut mihinkään hävinneet ja varasin heti vuoden vaihteen jälkeen uuden ajan. Noin viikkoa ennen tuota lääkäriaikaa olin käymässä työterveyslääkärillä. Asia tuli jotenkin puheeksi, ja työterveyslääkäri sanoi, että hän voi antaa minulle lähetteen ultraääneen. Sain ajan samalle päivälle kun minun olisi pitänyt tavata oman terveysasemani lääkäri. Ajattelin, että mikä ettei. Onhan se kiva päästä nopeammin tutkimuksiin.
Menin kovin huolettomana sitten sovittuna aikana ultraan. Vaikka asia oli vähän huolettanut, olin kuitenkin luottavainen. Eiköhän ne kipuilut ole ihan normaalia kun en ole mitään muita muutoksia huomannut. En edes jännittänyt. Lääkäri oli tosi mukava ja jutteli niitä näitä. Sanoi, että minulla on ikäisekseni nuorekkaat rinnat. Voisin kuulemma imettääkin vielä vallan mainiosti. Hän sai valmiiksi sen rinnan joka on kipuillut ja sanoi, että kaikki on hyvin. Katsotaan varmuuden vuoksi toinenkin rinta.
Toisen rinnan kohdalla ensin samat lauseet. Paljon maitorauhasia jäljellä. Oikein nuorekkaat rinnat. Sitten ultran anturi yhtäkkiä pysähtyi. Lääkäri mutisi jotakin outoa. Tajusin heti, että nyt on jotakin vialla. Hän kertoi löytäneensä kyhmyn. Näytti sitä minullekin ulran avulla. 7x6x7 milliä. Minä en ollut huomannut omia rintoja tunnustellessa mitään. Eikä terveyskeskuslääkäri eikä työterveyslääkärikin. Me kaikki kolme olimme rintojani tunnustelleet viimeisen kuukauden aikana.
Lääkäri kysyi saako hän ottaa näytteen kyhmystä. Minuun iski paniikki. Edellinen paksuneulanäyte otettiin 4,5 vuotta sitten ja se oli tosi epämiellyttävä kokemus. Ensimmäinen pala lähti suhteellisen kivuttomasti ja kaksi seuraavaa sattui aivan tautisesti. Kerroin pelostani ja lääkäri oli ihan rauhoitteleva. Tuli luottavainen olo.
Lääkäri lupasi laittaa puudutetta vähän tavanomaista enemmän. En tiedä onko se vaan lause jota käytetään rauhoitellessa pelokasta potilasta. Puudutuspiikki oli vähän epämiellyttävä ja puudutusaine kirveli. Viiltojen tekemistä en tuntenut ollenkaan. Paksuneulanäytettä otettaessahan ensin tehdään pieni viilto ihoon. Sitten kolme näytettä. Ei tuntunut missään, ei edes nipistänyt. Ainut minkä huomasin oli se napsahdus joka laitteesta lähtee. Olin suorastaan yllättänyt miten se olikaan näin helppoa tällä kertaa.
Hoitaja sanoikin myöhemmin kun antoi kotiutui ohjeita, että se niin riippuu kohdasta mistä näyte otetaan. Edellisellä kerralla en pystynyt menemään töihin sen jälkeen. Nyt menin. Ei se mukava työpäivä ollut, mutta sinnittelin jotenkuten. Nyt neulanäytteen otosta on kaksi päivää. Rinnassa on pieni sinertävä kohta, mutta muuten se näyttää jo tosi hyvältä. Kipuja on jos kurkottelen tai kumartelen tai kävelen esimerkiksi rappusia. Muuten menee suhteellisen hyvin.
Edellisellä kerralla tässä vaiheessa tein testamenttia ja suunnitelin omia hautajaisiani. Olin todella pelokas. Silloinhan tulokset olivat kuitenkin hyvät. Myöhemmin olen käynyt läpi kohdunkaulansyövän epämiellyttävine toimenpiteineen. Odottelen nyt niitä neulanäytetuloksia aika rauhallisin mielin. Tulee mitä on tullakseen, siitä selvitään.
No eipä ne kivut mihinkään hävinneet ja varasin heti vuoden vaihteen jälkeen uuden ajan. Noin viikkoa ennen tuota lääkäriaikaa olin käymässä työterveyslääkärillä. Asia tuli jotenkin puheeksi, ja työterveyslääkäri sanoi, että hän voi antaa minulle lähetteen ultraääneen. Sain ajan samalle päivälle kun minun olisi pitänyt tavata oman terveysasemani lääkäri. Ajattelin, että mikä ettei. Onhan se kiva päästä nopeammin tutkimuksiin.
Menin kovin huolettomana sitten sovittuna aikana ultraan. Vaikka asia oli vähän huolettanut, olin kuitenkin luottavainen. Eiköhän ne kipuilut ole ihan normaalia kun en ole mitään muita muutoksia huomannut. En edes jännittänyt. Lääkäri oli tosi mukava ja jutteli niitä näitä. Sanoi, että minulla on ikäisekseni nuorekkaat rinnat. Voisin kuulemma imettääkin vielä vallan mainiosti. Hän sai valmiiksi sen rinnan joka on kipuillut ja sanoi, että kaikki on hyvin. Katsotaan varmuuden vuoksi toinenkin rinta.
Toisen rinnan kohdalla ensin samat lauseet. Paljon maitorauhasia jäljellä. Oikein nuorekkaat rinnat. Sitten ultran anturi yhtäkkiä pysähtyi. Lääkäri mutisi jotakin outoa. Tajusin heti, että nyt on jotakin vialla. Hän kertoi löytäneensä kyhmyn. Näytti sitä minullekin ulran avulla. 7x6x7 milliä. Minä en ollut huomannut omia rintoja tunnustellessa mitään. Eikä terveyskeskuslääkäri eikä työterveyslääkärikin. Me kaikki kolme olimme rintojani tunnustelleet viimeisen kuukauden aikana.
Lääkäri kysyi saako hän ottaa näytteen kyhmystä. Minuun iski paniikki. Edellinen paksuneulanäyte otettiin 4,5 vuotta sitten ja se oli tosi epämiellyttävä kokemus. Ensimmäinen pala lähti suhteellisen kivuttomasti ja kaksi seuraavaa sattui aivan tautisesti. Kerroin pelostani ja lääkäri oli ihan rauhoitteleva. Tuli luottavainen olo.
Lääkäri lupasi laittaa puudutetta vähän tavanomaista enemmän. En tiedä onko se vaan lause jota käytetään rauhoitellessa pelokasta potilasta. Puudutuspiikki oli vähän epämiellyttävä ja puudutusaine kirveli. Viiltojen tekemistä en tuntenut ollenkaan. Paksuneulanäytettä otettaessahan ensin tehdään pieni viilto ihoon. Sitten kolme näytettä. Ei tuntunut missään, ei edes nipistänyt. Ainut minkä huomasin oli se napsahdus joka laitteesta lähtee. Olin suorastaan yllättänyt miten se olikaan näin helppoa tällä kertaa.
Hoitaja sanoikin myöhemmin kun antoi kotiutui ohjeita, että se niin riippuu kohdasta mistä näyte otetaan. Edellisellä kerralla en pystynyt menemään töihin sen jälkeen. Nyt menin. Ei se mukava työpäivä ollut, mutta sinnittelin jotenkuten. Nyt neulanäytteen otosta on kaksi päivää. Rinnassa on pieni sinertävä kohta, mutta muuten se näyttää jo tosi hyvältä. Kipuja on jos kurkottelen tai kumartelen tai kävelen esimerkiksi rappusia. Muuten menee suhteellisen hyvin.
Edellisellä kerralla tässä vaiheessa tein testamenttia ja suunnitelin omia hautajaisiani. Olin todella pelokas. Silloinhan tulokset olivat kuitenkin hyvät. Myöhemmin olen käynyt läpi kohdunkaulansyövän epämiellyttävine toimenpiteineen. Odottelen nyt niitä neulanäytetuloksia aika rauhallisin mielin. Tulee mitä on tullakseen, siitä selvitään.
Kommentit
Lähetä kommentti