Hääpäivän viettoa
Meillä on hääpäivä kesäkuun alussa. Aikoinaan olimme kumpikin olleet omilla tahoillamme naimisissa. Kummallakin oli ollut perinteiset häät. Siinä vaiheessa kun omia häitämme lähdimme suunnittelemaan, kummallekin oli itsestään selvyys, ettei mitään isoa. Kävimme lopulta ihan vaan maistraatissa kahdestaan. Nyt kesäkuun alusta siitä tuli täyteen 8 vuotta. Väillä on ollut ihanaa, välillä vähemmän ihanaa, välillä tasapaksua ja välillä on tuntunut, ettei tästä enää tule mitään. Mutta tämä kevät on ollut oikein meidän parisuhteen parasta aikaa.
Rakastan sinua aviomieheni, päivä päivältä enemmän!
Minulla oli kukkakimppuna kieloista tehty kimppu. Kielo on aina ollut yksi suosikki kukkani ja sen tuoksu on niin ihanan huumaavaa. Tänä vuonna oli kahdeksas hääpäivä ja joka vuosi minulla on häiden kunniaksi ollut kielokimppu pöydällä. Tänä vuonna vähän kuitenkin huoletti, että näinköhän kieloja saadaan. Osa noista on vasta nupuillaan.
Viikonloppuna kävi vieraitakin, miehen pojan arhe. Tällä kertaa mentiin kovin valkoisella kattaukseksella. Ja ottaen huomioon, että porukan nuorin "tahmatassu" söi karkkia ja suklaata kaksinkäsin, niin ihmeen siistiksi jäi paikat. Eikä se mitään minua olisi haitannut vaikka sotkua olisikin tullut. Ovat niin kaikin puolin mukavia vieraita. Ihana nähdä kuinka oman miehen silmät välkkyy kun hän seuraa lapsenlapsensa puuhaa.
Tarjoilut oli vähäiset. Mansikoita, karkkia, suklaakeksejä ja yltiömakea mutakakku. Laitan tuon mutakakun vähän myöhemmin esille. Oli nimittäin sellainen kokeilu, että tätä on pakko tehdä joskus toistekin. Helppoa ja hyvää.
Mansikat olivat puolalaisia ja ne eivät kyllä olleet mitään maailmanparhaita. Mansikoita huomaa milloin ne ovat saaneet liian vähän aurinkoa ja silloin jää makeus puuttumaan. Minä mansikkaviljelijän lapsenlapsena olen äärettömän tarkka siitä, miltä mansikan kuuluu maistua.
Rakastan sinua aviomieheni, päivä päivältä enemmän!
Minulla oli kukkakimppuna kieloista tehty kimppu. Kielo on aina ollut yksi suosikki kukkani ja sen tuoksu on niin ihanan huumaavaa. Tänä vuonna oli kahdeksas hääpäivä ja joka vuosi minulla on häiden kunniaksi ollut kielokimppu pöydällä. Tänä vuonna vähän kuitenkin huoletti, että näinköhän kieloja saadaan. Osa noista on vasta nupuillaan.
Viikonloppuna kävi vieraitakin, miehen pojan arhe. Tällä kertaa mentiin kovin valkoisella kattaukseksella. Ja ottaen huomioon, että porukan nuorin "tahmatassu" söi karkkia ja suklaata kaksinkäsin, niin ihmeen siistiksi jäi paikat. Eikä se mitään minua olisi haitannut vaikka sotkua olisikin tullut. Ovat niin kaikin puolin mukavia vieraita. Ihana nähdä kuinka oman miehen silmät välkkyy kun hän seuraa lapsenlapsensa puuhaa.
Tarjoilut oli vähäiset. Mansikoita, karkkia, suklaakeksejä ja yltiömakea mutakakku. Laitan tuon mutakakun vähän myöhemmin esille. Oli nimittäin sellainen kokeilu, että tätä on pakko tehdä joskus toistekin. Helppoa ja hyvää.
Mansikat olivat puolalaisia ja ne eivät kyllä olleet mitään maailmanparhaita. Mansikoita huomaa milloin ne ovat saaneet liian vähän aurinkoa ja silloin jää makeus puuttumaan. Minä mansikkaviljelijän lapsenlapsena olen äärettömän tarkka siitä, miltä mansikan kuuluu maistua.
Kommentit
Lähetä kommentti