Leipuri Hiiva
Syntymäpäivien vietto on ollut täällä teemana viimeisen viikon ajan. Meillä on puolison kanssa peräkkäisinä päivinä syntymäpäivät, tosin eri vuotena olemme kyllä syntyneet. Itse asiassa eri vuosikymmenenä suorastaan.
Kävimme kahdestaan juhlistamassa synttäreitämme syömällä hyvin. Tai no, olisi sitä voinut paremminkin syödä. Hard Rock Cafen hampurilainen ei ollut tällä kerralla kovin häävi. Olen siellä kerran ollut työkavereiden kanssa ja silloin hampurilainen oli onnistuneempi.
Se hyvä puoli syntymäpäivistä on, että puunaan kodin aina viimeisen päälle puhtaaksi. Isäni on pahasti allerginen vähän sille sun tälle ja saa koirasta hengitysoireita. Toki eihän siivoaminen poista allergeeneja kokonaan, mutta minulla ainakin on vähän parempi omatunto kun hän tulee meille vierailulle.
Juhlimme tänä vuonna kakkukahveilla seuraavassa kokoonpanossa: vanhempani, siskoni, lapseni, kummitätini ja kummipoikani puolisoineen. Jälkikäteen huomasin, että eipä tullut otettua kuvan kuvaa leipomuksistani. Toki ei niissä paljon ollut kuvattavaakaan. Suolainen puoli onnistui hyvin, kuten yleensäkin. Osaan huomattavasti paremmin leipoa suolaista. Täytekakku oli taas oikea fiasko. Oikea leipuri hiiva täällä taas.
Ensimmäinen kakkupohja lässähti ihan totaalisesti. Ajattelin, että teenpä sitten uuden. Ei sen ensimmäisen huonompaa ainakaan voi tulla. No mitä vielä. Seuraava kakkupohja oli vielä lässähtäneempi. Onneksi sain niistä sitten koottua jonkinlaisen kakun, käytin siis kumpaakin pohjaa kakussa. Ensimmäisen sai halkaistua kahtia ja jälkimmäistä ei olisi edes saanut halkaistua. Siinähän oli sitten lopulta 3 kerrosta.
Seuraavana päivinä lähdin täyttämään kakkua ja tajusin mikä oli mennyt pieleen. Minä unettomuudesta kärsivä olin tehnyt kakkua puolinukuksissa ja käyttänyt perunajauhojen sijasta tomusokeria. Maussa se ei lopulta tuntunut mitenkään erityiseltä.
Kävimme kahdestaan juhlistamassa synttäreitämme syömällä hyvin. Tai no, olisi sitä voinut paremminkin syödä. Hard Rock Cafen hampurilainen ei ollut tällä kerralla kovin häävi. Olen siellä kerran ollut työkavereiden kanssa ja silloin hampurilainen oli onnistuneempi.
Se hyvä puoli syntymäpäivistä on, että puunaan kodin aina viimeisen päälle puhtaaksi. Isäni on pahasti allerginen vähän sille sun tälle ja saa koirasta hengitysoireita. Toki eihän siivoaminen poista allergeeneja kokonaan, mutta minulla ainakin on vähän parempi omatunto kun hän tulee meille vierailulle.
Juhlimme tänä vuonna kakkukahveilla seuraavassa kokoonpanossa: vanhempani, siskoni, lapseni, kummitätini ja kummipoikani puolisoineen. Jälkikäteen huomasin, että eipä tullut otettua kuvan kuvaa leipomuksistani. Toki ei niissä paljon ollut kuvattavaakaan. Suolainen puoli onnistui hyvin, kuten yleensäkin. Osaan huomattavasti paremmin leipoa suolaista. Täytekakku oli taas oikea fiasko. Oikea leipuri hiiva täällä taas.
Ensimmäinen kakkupohja lässähti ihan totaalisesti. Ajattelin, että teenpä sitten uuden. Ei sen ensimmäisen huonompaa ainakaan voi tulla. No mitä vielä. Seuraava kakkupohja oli vielä lässähtäneempi. Onneksi sain niistä sitten koottua jonkinlaisen kakun, käytin siis kumpaakin pohjaa kakussa. Ensimmäisen sai halkaistua kahtia ja jälkimmäistä ei olisi edes saanut halkaistua. Siinähän oli sitten lopulta 3 kerrosta.
Seuraavana päivinä lähdin täyttämään kakkua ja tajusin mikä oli mennyt pieleen. Minä unettomuudesta kärsivä olin tehnyt kakkua puolinukuksissa ja käyttänyt perunajauhojen sijasta tomusokeria. Maussa se ei lopulta tuntunut mitenkään erityiseltä.
Kommentit
Lähetä kommentti