Kotoisaa elämää

Meillä on hauska joulukuusi tänä vuonna. Niin umpi kiero kuin vaan voi olla. Yritettiin sahata sitä ja suoristaa. Aaton aatto iltana taisi kulua lähes kaksi tuntia siihen, että yritetittiin saada kuusi suoraksi. Nyt se näyttää yhdestä kulmasta katsottuna ihan menettelevältä, mutta kaikkialta muualta katsottuna siltä kuin olisi ihan juuri kaatumassa. Mutta koskaan en muista olleen näin hyvä kuntoista kuusta. Tuossa se on kohta viikon nököttänyt ja ihan muutama havu on irronnut. Se ei varista ollenkaan. Koirakin on antanut kuusen olla aika rauhassa. Jonkin verran se käy kuusesta juomassa, mutta muuten se ei kuuseen koske. Ajattelin, että tuo meidän rasavili nuori mies saa kuusen nurin monta kertaa. Vili pelkää imuria todella paljon ja säälin jo etukäteen koiraa siitä, että se joutuu kuuntelemaan imurin ääntä monta kertaa päivässä kun imuroin kuusen havuja. No toistaiseksi koira on aika hyvin tuolta ääneltä säästynyt. Laitoin kuusen jalasta leikatut "siivut" parve...

Meidän aaton ruokapöydästä löytyivät nämä asiat: kinkku perunalaatikko bataattilaatikko porkkanalaatikko savulohta kylmäsavulohta makrillia maksapateeta savulohitahna keltainen rosolli kastikkeineen viikunasalaattia lisukkeina herneitä, päärynänsiivuja, persikansiivuja ja suolakurkkua  Saa nähdä olikohan tuossa edes kaikki. Oltiin niin nälkäisiä, että pöydästä ei tullut otettua edes kunnollista kuvaa. Ruokailemassa oli minä, mieheni ja kumpikin lapsistani. Joulupäivänä olimme syömässä vanhemmillani. Tapaninpäivänä oli sitten seuraava kattaus meillä. Vieraina oli mieheni pojan perhe.

Nyt täytyy heti myöntää, että olen todella huono servettien kanssa. Tyttäreni on tarjoilija ja äitini on ammatiltaan kokki. Minä olen pudonnut välistä kokonaan pois. Mutta tänään opettelin tällaisen jutun. Kauniinpi tästä tulisi ehdottomasti yksivärisellä servetillä. Käytin kokeilussa kuitenkin tällaista ihanan pirteää jouluista servettiä. Käänsin servetin ensin kokonaan nurin päin. Aukeavan taitoksen pitää osoittaa vasemmalle ja itsestä poispäin. En tiedä kuinka hyvin se tuosta alemmasta kuvasta näkyy. Seuraavaksi servetin ylempi kerros taitetaan kulmittain alaspäin. Käännä liina nyt nurinpäin. Tämän jälkeen käännä oikeaa reunusta kolmanneksen verran kohti keskustaa. Taita vasen reuna oikean reunan päälle. Työnnä alakulma nurkassa olevaan pieneen kolmioon. Käännä liina taas toisin päin. Nyt voit sujauttaa ruokailuvälineet servetin sisään. Tämä tulee olemaan meidän joulukattauksen servettitaittelu. En kylläkään käytä tuota punaista servettiä, vaikka se onkin...

Meidän tämän vuoden joulukukat ovat valkoistet. Tai no hyasinteista en vielä tiedä, ne ovat vasta niin nupuillaan, ettei mitään aavistusta mitä niistä on tuloillaan. Joulusiivous on viimeistä valmis. Kuusi on hankittu. Huomenna pitää noutaa kinkku. Muuten kaikki on valmiina, mutta ruokapuoli on vielä täysin avoinna.

Vähän kaikki tuntuvat tekevät nykyään videoblogeja ja minä olen jämähtänyt tänne johonkin vanhaan maailmaan. Ehkä minunkin on aika siirtyä ainakin osittain videoiden maailmaan. Tässä tällainen amatoorivideo, vähän ensi mauksi. Pitäisi vielä saada ääni lisätyksi. Neulon tuossa yhtä hartiahuivia, jonka alkuperäinen tarkoitus oli olla joululahja. Mutta nyt kovasti alkaa näyttämään siltä, etten ehdi saada sitä valmiiksi. Vielä ennen joulua on ihan liian monta muutakin projektia edessä päin. Kovasti olen yrittänyt saada meille vähän joulua näkyviin. Jouluverhot on laitettu kaikkialle muaalle kuin makuuhuoneeseen ja olohuoneen isoimpiin ikkunoihin. Meillä on kahdet ikkunat olohuoneessa ja perinteisessä isomman ikkunan olen aina jättänyt normaaliksi. Sieltä kuitenkin heijastuu parvekkeen valot.

Suomi on nyt sata vuotta. Olihan sitä pakko vähän juhlistaa. Yleensä meillä itsenäisyyspäivänä ei tehdä mitään sen erityisempää. Kynttilöitä totta kai poltetaan ikkunalla ja katsellaan linnan juhlia. Mutta tänä vuonna panostettiin ruokaan vähän enemmän. Uuni taisi olla päällä yhteensä viitisen tuntia. Meillä oli ruokana paahtopaistia, hasselbackan perunoita, paahdettuja tomaatteja ja jälkiruokana lakkavanukasta. Tälle vuodelle ostettiin uudenlaiset kynttilät. Ikkunalla paloi ledkynttilät. Tuo meidän koira on sellainen täystuho villi, että ledkynttilät on sen kanssa parempi vaihtoehto. Resepteistä lakkavanukkaan resepti löytyy ruokablogistani, johon tulevaisuudessa liitän aina kaikki reseptit.

Useammalle leipurille tämä on varmaan jo vanha juttu, mutta vihdoin meilläkin kokeiltiin. Ja oli niin hyvää, että ei jäänyt viimeiseksi leivontakerraksi. Kokeilu lähti oikeastaan siitä, että meillä on työpaikalla tulossa juhlat joihin minun pitäisi "loihtia" tarjoilua. Sain idean, että siemennäkkäri voisi olla osa tarjoilua ja lähdin kokeilemaan millaista siitä tulee. Reseptiini tuli: 3 kananmunaa 1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä 1 dl auringonkukansiemeniä ½ dl pellavansiemeniä 1 dl kaurahiutaleita 3/4 tl suolaa 2 rkl perunajauhoja Tämän helpompaa ei leipominen enää ole. Kaikki ainekset vaan sekoitettiin keskenään. Leivinpaperi uunipellille ja sekoitus pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Pelti uuniin 175 asteeseen noin 25 minuutiksi.

Tässä resepti viime kirjoituksessa mainittuun porkkana-omenaraasteeseen. Tämä oli todella hyvän makuista. Kannattaa kokeilla, inkivääri toi siihen todella kivan lisän. 4 porkkanaa 1 hapan omena pieni pala inkivääriä 1 dl turkkilaista jogurttia Raastoin porkkanan ja omenan raastimen isoimmalla terällä ja sekoitin keskenään. Seuraavaksi raastoin inkiväärin pienimmällä terällä, inkivääriä pitää tulla yhden teelusikallisen verran. Inkivääri sekoitettiin turkkilaisen jogurtin joukkoon jonka jälkeen jogurtti sekoitettiin porkkana- ja omenaraasteen joukkoon. Todella helppo ja herkullinen. Kuva on valitettavasti otettu vasta siinä vaiheessa kun mies oli aloittanut syömään. Meidän koira on muuten ihan hulluna porkkanaan. Kuvassa kyttäämässä jos saisi vähän maisteltavaa. Ainoa kerta kun koira on ärähtänyt ruuasta on ollut kun se on käynyt porkkanavarkaissa. Yritin ottaa porkkanan pois ja koira hermostui siitä. Vaikka minkälaisen luun antaisi tälle kaverille niin sen kyllä saa otta...

Meillä herkuteltiin pitkästä aikaa lihafonduen parissa. Tarjolla oli lihan lisäksi juustoista perunamuussia, kukkakaalia ja porkkanaa suikaleina, porkkana-omenasalaattia ja kolmenlaista kastiketta. Ollaan tuo meidän fonduepata ostettu muutamia vuosia sitten Stockalta. Kastikkeista yksi oli valkosipulilla, kahdessa muussa oli pohjalla toisessa ketsuppia ja toisessa sinappia. Ja mukana sitten mausteita ihan fiiliksen mukaan. Tuo perunamuussi on isännän käsialaa, en edes tiedä tarkkaan mitä siihen tulee. Omena-porkkanasalaatin ohjeen laitan tänne myöhemmin, oli todella kivan makuinen kokeilu.

Kirjoittelin jokin aika sitten tehneeni elämäni ensimmäisen täytekakun. Tai siis ainakin ensimmäisen yli kahteenkymmeneen vuoteen. Tein sen silloin irtopohjavuokaan ja kakku oli suhteellisen onnistunut. Se kyllä läsähti vähän, mutta ei mahdottoman paljon. Täyttämällä sen sai ihan hyvännäköiseksi, tai ainakin siedettäväksi. Ostin Annin uunista tällaisen säädettävän kakkuvuoan. Pyöreä kakkuvuoka jonka kokoa voi vaihdella 13 sentistä jopa 31 senttiin. Käytännöllisen oloinen väline, kun meillä on muutenkin kaapit ihan täynnä keittiötarvikkeita. Mutta en vaan onnistu tekemään tällä uudella vuoalla hyvää täytekakkupohjaa. Olen kaksi kertaa kokeillut sillä samalla reseptillä jota käytin syntymäpäiviäni varten. Ja molemmilla kerroilla kakkupohja läsähtää ihan mielettömän pieneksi. Heti uunista otettua se on hyvännäköinen, ja sitten se läsähtää. Ei varmaan auta muuta kuin yrittää vielä uudelleen. Yllä on vielä uudelleen kuva tuosta syntymäpäivilleni tekemästäni kakusta.

Tämä on harvinaista herkkua meillä. Olimme Itäkeskuksessa uuden kauppakeskuksen avajaisissa ja ostin Citymarketista tarjouksessa olevaa leipäjuustoa. Yksi paketti oli euron. Tuosta riitti juuri ja juuri kahdelle aikuiselle jälkiruoaksi. Käytin leipäjuuston uunissa noin 20 minuutin ajan ja lorautin mukaan vähän kuohukermaa. Päälle pakastelakkoja. Kyllä oli hyvää. Samalla tuli testattua meidän uudet vuoat. Aviomies toi tuollaiset pienet vuoat tuliaiseksi laivaristeilyltä. 

Ihan liikaa on kyllä tänä syksynä satanut. Eipä ole ollut montaa sellaista päivää, että olisimme päässeet lenkille ilman sadetta. Tänään siihen onneksi oli mahdollisuus.

Sain tällaisen lahjan vanhemmiltani. Kustavin savipajan kynttelikkö. Isäni on kotoisin Turun saaristosta ja Kustavin savipajalla tulee vierailtua lähes joka kesä. Minulla on heidän kahviastiasta, värinä meri. Tämän kynttelikön väriä en nyt saa päähäni, olisikohan Lemmikki.

Minulla on aivan ihana anoppi. Tällaista ihanaa kukkaloistoa ollaan saatu ihastella hänen viime käyntinsä jälkeen.

Viikko sitten viikonloppuna juhlittiin yksiä synttäreitä ja nyt juhlittiin kaksia synttäreitä. Meidän elämähän on yhtä juhlimista. :) Meillä on aviomieheni kanssa syntymäpäivät peräkkäisinä päivinä ja nyt molemmat päivät sattui vielä viikonloppuun. Näin aikuisiällä ei todellakaan tule juhlittua syntymäpäiviä mitenkään erityisesti. Etenkään kun ei ollut kyse pyöreistä päivistä. Täytin tänä vuonna 45 vuotta. Muistan kuinka kymmenen vuotta sitten syntymäpäivät oli todella rankka paikka. Ajattelin mielessäni kuinka olen jo todella lähellä neljääkymmentä. Nyt ei ollut mitenkään samanlaisia ajatuksia. Päätin kuitenkin, että nyt on hyvä tekosyy pitää pienet kahvikutsut. Vieraina oli molemmat lapseni, vanhempani, siskoni ja mieheni äiti. Yleensä äitini on aina hoitanut täytekakkupuolen. Hän on ihan loistoleipuri ja hänen leipomusten rinnalla suorastaan nolottaa tehdä mitään omaa. Tänä vuonna päätin kuitenkin tehdä jotakin radikaalia ja tehdä itse täytekakun. Olen muistaakseni tehnyt va...